En ajatellut tänään kirjoittaa päiväkirjaa, mutta muutin mieleni. Olen addiktoitunut tähän. Minulla on ollut hyvä olo läpi koko päivän. Kävin sairaanhoitajani luona aikaisemmin, ja hän haluaisi lukea minun blogiani. Hän ilmeisesti ajatteli, että voisi ymmärtää minua paremmin jos lukisi näitä kirjoituksiani. Mutta en ole varma haluanko hänen lukevan kaikkea mitä päässäni liikkuu. Olen kertonut blogistani muutamalla ystävälle ja äidilleni. Joudun välillä vähän miettimään mitä oikein kirjoitan, sillä en halua kaikkea heille kertoa. Suurimman osan ajatuksistani voin jakaa, mutta jokaisella on päässään asioita mitkä on parempi pitää omana tietonaan. Olkaa hyvät. Nyt voitte pähkäillä sitä mitä jätän kertomatta.
Suurin osa ajastani tänään ja eilen meni minä ja skizoaffektiivinen häiriö postauksen kirjoittamiseen. Siinäkin on asioita, mitä jätin kertomatta. Kuten sen, että selkäni oli rikki ainakin vuoden ajan. Se meni ammattistartilla yhden kohtalokkaan liikuntatunnin aikana paskaksi, kun astuin sählypelissä oman mailan päälle ja kaatusin persuksilleni. En pystynyt kävelemään tai nojaamaan eteen tai taakse ollenkaan. Oli kuin sisälleni olisi tungettu rautatanko. Istuminen ja makaaminenkin sattui.
Kävin monta kertaa fysioterapeutin luona ja jopa röntgenissä, mutta kukaan ei yli vuoteen tiennyt mikä selässäni oli vikana. Kävin naprapaatin luona ja meni viisi minuutia ja hän tiesi mikä selkääni vaivasi. Lonkkaluuni oli mennyt pois sijoiltaan ja kymmenen minuutin kuluttua vaiva oli korjattu. Välillä tuntuu, että näillä julkisilla palveluilla ei saa mitään aikaan.
Mistä tulenkin raha asioihin. Viikko budjettini kasvoi, kun Kela vihdoin ja viimein teki kuntoutustuki päätöksen. Kolme viikkoa myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Stressi tasoni laski puolella. Nyt ei tarvitse stressata, että riittääkö rahat vai ei. Toki voisin huolia vielä vähän lisää massia, jotta saisin uudet ehjät kengät. Olen jo pitkän aikaa omistanut vain yhdet ehjät ja sopivan kokoiset housut. Olen lihonut kuusikymmentä kiloisesta lähemmäs sata kiloiseksi viimeisen kahden vuoden aikana, kiitos lääkityksen. Tuntuu, että missään kaupassa ei myydä tarpeeksi isoja housuja. Tai ei ainakaan missään halvassa kaupassa. Netistä olen jo kaksi kertaa tilannut liian pienet housut, vaikka valitsin isoimman koon mikä löytyi. Nyt tilasin samanlaiset housut kuin mitkä on jalassani ja samaa kokoa. Jos taas tulee pienet housut niin minä luovutan. Olen siitä lähtien joka paikassa alasti.
Oho. Tajusin juuri, että en ole syönyt tänään mitään. En edes aamupalaa. Välillä tuntuu, että on koko ajan nälkä ja välillä unohtuu syödä. Välillä tajuan kello kahdeksan illalla, että en ole syönyt.
19:20
Keskustelimme sairaanhoitajan kanssa lääkityksestäkin. Viimeksi, kun kokeilin masennuslääkkeitä, Sertralin provosoi psykoosin oireita ja sairaanhoitajan mukaan olin selvästi maaninen. Mutta on olemassa muitakin masennuslääkkeitä, mitkä eivät välttämättä provosoi niitä psykoosin oireita tai aiheuta maniaa. Tulimme siihen tulokseen, että jossain vaiheessa voisimme kokeilla jotain uutta lääkettä. Olen asiasta samaan aikaan innoissani ja peloissani. Mitä jos joudun psykoosiin? Mitä jos se poistaisikin minun masennuksen? Mania tekisi nyt hyvää. Vaihtoehtoja ja seurauksia on aivan liian monia. Ehkä minun pitäisi vain pelata varman päälle ja pysyä nykyisessä lääkityksessä.
Päähäni tuli ajatus, että masennus on kuin taitava hakkeri. Sen olemassa oloa ei aluksi edes huomaa. Itseasiassa sitä ei välttämättä huomaa ikinä. Se saattaa tehdä systeemissä tuhoja. Se saattaa vääristellä tärkeitä tietoja tai jopa poistaa niitä. Sitten kun se on tehnyt tehtävänsä se poistuu ja jättää jälkeensä jonkinlaisen jäljen. Se ei ikinä kokonaan poistu systeemistä. Jälkeäkään ei välttämättä huomaa ellei pääse itsekkin syvälle systeemiin minne se jälki on jätetty. Sillonkin saatat tuijottaa jälkeä tajuamatta mikä tai kuka sen on sinne jättänyt. Et edes välttämättä tajua sen olevan ylimäääräinen osa systeemiä. Saatat ajatella että se kuuluu sinne mistä sen löysitkin, vaikka todellisuudessa se on hakkerin jättämä käyntikortti.
Siinä illan diippailut. En tiedä saako tuosta selvää. Tuskin saa. Jokainen voi tulkita sen miten huvittaa. Huvikseni sen kirjoitinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti