sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Päiväkirja 26.2.2017 (Osastolle?)

12:30
Viime yö tuli nukuttua yllättävän hyvin. Join taas muutaman kaljan illalla ja sain unen päästä kiinni ilman tenoxia. Pitää vain varoa, että ei jää koukkuun siihen rentoon hyvään oloon, minkä saan, kun syön ketipinorit kera kaljan. Mutta eiköhän minulla sen verran ole itsehillintää, että pystyn olemaan ostamatta joka päivä kaljaa. Sekin on hyvä, kun juo vain muutaman, niin ei tule krapulaa.

Painon nousu on alkanut taas häiritsemään minua. Risperidon jota syön vielä aika suuren annoksen saattaa hidastaa aineenvaihduntaa, ja lääkärikin epäilee, että siitä on kyse. Ja sen lisäksi se vielä kerää nestettä kroppaan. Painoin sairaalaan mennessä 62kg ja nyt on 100kg mennyt jo rikki puolessatoista vuodessa. Jos oikein olen käsittänyt minulla olisi mahdollisuus mennä osastolle vaihtamaan lääkitystäni. Muuten lääkkeet ovat kohillaan, mutta tuo painon nousu ei ole hyvästä. Silloin kun sairaalassa olin, lupasin itselleni, että en enää ikinä hommaa itseäni sinne, mutta nyt olen alkanut tosissaan harkita tuota vaihtoehtoa. Painon nousu vaikuttaa niin fyysiseen kuin henkiseenkin kuntoon. Minulla on henkisiä ongelmia sen asian suhteen, mutta ne eivät vedä vertoja fyysisiin ongelmiin. Hyvä, että kaupassa jaksaa käydä, vaikka se onkin vain kilometrin päässä. Näitä ideoita tulee aika usein ja sitten ne unohtuu todella nopeasti. En ikinä ehdi sairaanhoitajan juttusille ennen kuin kaikki tärkeät asiat unohtuvat. Sama juttu käy oireiden kanssa. Jos jotain sattuu, se unohtuu parissa päivässä.

15:30
Nyt alkaa taas tulemaan virtaa. Jaksoin tehdä jopa itse ruokaa äsken, ja pelaaminen nappaa taas mukaansa. Pitää vain taas muistaa, että kohtuus kaikessa. En halua uusia vainoharhoja. Basso musiikit soivat taustalla ja on mukava jammailla mukana. Ja sain tänään ensimmäisen seuraajan! Nyt on voittaja fiilis. Se tekee tästä tekemisen arvoista. Enkä enää jännitä edes sitä Arjen Hallinta ryhmää. Se on taas ylihuomenna. Aloin myös eilen kirjoittamaan sitä minun ihan ensimmäistä tarinaa ensimmäisessä persoonassa. Alunperin kirjoitin sen kolmannessa. En ole kuitenkaan kovin varma siitä oliko se hyvä idea. En tiedä tuleeko siitä yhtä hyvä. Omituinen ainakin jos ei muuta.

18:10
Muokkasin juuri blogini ulkoasua. Hermothan siinä meinasi mennä, kun minulla on ikivanha melkein neljön muotoinen näyttö, joka näyttää ulkoasun eritavalla kuin uudemmat laajakuvanäytöt. Mutta kaverini sanoi, että se näyttää hänen näytöllään ihan hyvältä, ja luotan hänen sanaansa. Väritkin ovat paljon haaleammat minun näytöllä. Toivottavasti ne ja kuvat miellyttävät teidän silmää. Kuvan olen napannut joskus muutama vuosi sitten, kun sain uuden kameran ja jaksoin vielä leikkiä sen kanssa. Ja kuvan olen muokannut silloin psykoosin alkuvaiheilla. Parempikin voisi olla, mutta en löytänyt parempaa itse ottamaani kuvaa. Puhelimella kuvaa ei edes vissiin näe, joten jos haluatte nähdä psykoosi taidetta, tarvitsette siihen tietokoneen.

Olin juuri kirjoittamassa, että tulipa hyvä olo, mutta televisio sammui sillä samalla sekunnilla, ja alkoi taas vituttamaan. Joka päivä kestää kauemmin, että sen saa taas päälle. Joku aika sitten tarvitsi odottaa vain minuutin ja sen sai taas päälle, mutta nykyään menee vähintään viisi minuuttia. Ja tuli hiljaista, sillä kuuntelin pleikkarin kautta Spotifyta ja musiikit stoppasivat. Vihaan hiljaisuutta. Silloin alkaa ajatukset harhailemaan. Musiikki pitää ne aisoissa, kun on jotain mihin ne ajatukset voivat kiinnittyä. Kuullostan taas varmaan hullulta, mutta en keksinyt parempaakaan lausetta kuvaamaan sitä ilmiötä. No mutta kuitenkin tuli ihan hyvä olo, kun sai jotain aikaiseksi. Jotain muutakin kuin aina vaan pelaamista. Nyt jos tuon television saisi päälle, olisin erittäin tyytyväinen.

19:40
Yritin vielä vähän korjailla blogin ulkoasua, mutta en tiedä sainko sitä toimimaan. Toivottavasti se teille näkyy normaalisti. Minun näytölläni näkyy kuvan reunat ikävästi. Nyt sain tietokoneesta tarpeekseni vähäksi aikaa. Kirjoitan vielä tämän loppu tekstin koneella ja sitten hyppään sohvalle rentoutumaan. Jos pystyn. Nyt on sen verran virtaa, ettö tuskin jaksan kauan maata paikoillani. Vähän ajan päästä Tenoxia naamaan ja sitten pystyy rentoutumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti