perjantai 3. maaliskuuta 2017

Päiväkirja 3.3.2017 (Perus Päivä)

13:30
Olen saanut nukuttua, vaikka uusi peli ilmestyi mitä olen innostunut pelaamaan. Minulla oli lievää hypomaniaa muutama päivä sitten ja sen jälkeen lievää masennusta. Olin todella levoton ja en pystynyt kunnolla edes kirjoittamaan. Seuraavana päivänä kävin syömässä siskoni, velipuoleni ja tätini ja hänen miehensä kanssa. Tuntuu pahalta sanoa tämä, mutta en nauttinut olostani yhtään. Se ei johtunut ihmisistä, vaan siitä, että juuri sopivasti iski se pieni masennus. Emme olleet siellä siskoni kanssa kauan, mistä olen hyvilläni. Taas tuntuu pahalta sanoa noin. En näe velipuoltani ja tätiäni kovin usein ja tietenkin sinä päivänä piti alkaa masentamaan, kun menimme porukalla syömään. Tuntuu, että masennus ja mania iskevät aina silloin kun siitä on eniten haittaa. Pelaaminen auttaa minun kohdallani lievään masennukseen. Silloin saan muuta ajateltavaa ja paska olo häviää, Siis jos jaksan pelata. Aina sekään ei onnistu. 

Mitään muuta ihmeellistä ei ole tapahtunut. Olen käynyt kavereita moikkaamassa pari kertaa tässä viikon aikana. Sossu kävi eilen ja pisti taas siivoamaan. Tällä kertaa oli mukana toinenkin sossun täti paikalla, mikä oli semi ahdistavaa. Kämppäni ei ole niin suuri, että tänne mahtuisi kolme ihmistä siivoamaan kerrallaan. No mutta en valita. Se toinen sossu tiskasi melkein puolet tiskivuorestani. Yleensä minä tiskaan koko vuoren itse. Jos tiskaan. Saattaa mennä viikkokin, kunnes saan itseni tiskaamaan, 

Päivä ovat alkaneet taas pidentymään, mikä on hyvä juttu. Puolenvuoden pimeys alkaa ainakin minua helposti masentamaan ja ahdistamaan. Ja valosta saa lisää virtaa. Vaikka on pakko myöntää, että nytkin väsyttää. Olen pelannut taas niin monta tuntia päivässä, että aivoni väsyvät. Minulla ei kuitenkaan ole vainoharhoja. Tai muutenkaan epätodentuntuinen olo. Sanoin joskus aikaisemmin, että saan pelaamisesta virtaa. Se on totta, jos pelaa pari tuntia, mutta kuusi tuntia on jo vähän liikaa. Näin juuri mainoksen siitä pelistä ja joku lehti oli antanut sille 10/10. En siis ole ainut jonka mielestä se peli on aivan loistava. Siinä on juuri sopivan verran haastetta, että sitä jaksaa pelata. Yleensä peleihin kyllästyy, koska ne ovat joko liian helppoja tai sitten niihin menee hermot, koska e ovat liian vaikeita.

18:00
Tuli syötyä ja nyt taas väsyttää. Onneksi ei ole mitään tärkeää tekemistä mitä pitäisi tänään tehdä. Voin vain löhöillä sohvalla kuunnellen musiikkia. Pelistä pidän nyt pientä taukoa. Alkaa tulla jo hieman hajamielinen olo, minkä jälkeen iskee vainoharhat jos jatkaa. Sen verran olen oppinut tässä viimeisen kahden vuoden aikana. Kengät pitäisi viedä palautukseen, mutta en jaksaisi kävellen kantaa sitä laatikkoa postiin. Ja pitäisi tämä tämän päivän teksti kirjoittaa koneella uudestaan. Ei jaksaisi. Pitää katsoa parin tunnin päästä uudestaan, jos sitä silloin jaksaisikin. 

19:30
Nyt on teksti kirjoitettu koneelle ja voisin taas pelata vielä ainakin tunnin. Tuskin tästä enää tänään vainoja saa. Kaveri pyysi lähtemään kuppilaan, mutta kieltäydyin. Hajamielisenä minua alkaa ahdistamaan yleisissä paikoissa, missä on paljon porukkaa ja puheensorinaa. Etenkin se puheensorina saa ajatukseni ravaamaan. Ja se ei ole mukavaa.