9:50
Tunnen itseni epätoivoiseksi tai avuttomaksi. En löydä sopivaa sanaa kuvaamaan oloani. Tiedän, että kello ei ole vielä mitään, mutta siitä huolimatta en voi kun kauhulla miettiä tulevaisuuttani. En ole ikinä välittänyt tulevasta ennen kuin kuulin audiovisuaalisesta viestinnästä. Tulevaisuuden haaveet toivat mukanaan aivan uudenlaisen stressin kuvioihin. Ennen oli helpompaa, kun ei tarvinnut miettiä, että osaako vai ei. Ei tarvinnut pelätä vastoinkäymisiä, kun ei ollut tavotteitakaan. Nyt stressaan sitä, että tulenko ikinä olemaan niin hyvässä kunnossa, että pystyisin käymään koulua kolme pitkää vuotta putkeen.
Olen viimeisen kahden vuoden aikana ollut kahdessa erilaisessa työpajan tyylisessä paikassa töissä. Ensimmäinen ei sujunut oikein hyvin, sillä olin vielä vähän vainoharhainen ja huonossa voinnissaa. Toisessa paikassa asiat sujuivat jo paremmin. Ainakin ensimmäisen kuukauden. Sitten alkoi taas stressi siitä, että heräänkö tarpeeksi aikaisin bussiin. Aloin aamuisin oksentelmaan, koska stressasin sitä niin paljon. Heti, kun lopetin ne työt, oksentelu loppui.
Kaikki sanovat koko ajan, että minä olen vielä nuori ja että minulla on vielä aikaa. Se voi olla totta, mutta kun kärsivällisyyttä ei ole, niin on vaikea odottaa tulevaa. Pelko vaikeuttaa odottelua entisestään. Pelkään sitä, että minusta ei ikinä tule normaalia kunnollista työssä käyvää kansalaista. Minulla meni kauan ennen kuin hyväksyin sen, että olen toipilas. Yritin jostain syystä käydä iltalukiota vähän sairaala reissuni jäkeen, vaikka minä olen aina inhonnut lukuaineita. Olin silloin vielä huonossa kunnossa. Kävin melkein ensimmäisissä kokeissa, mutta en ikinä mennyt niihin. Teen välillä älyttömiä päätöksiä. Kuka aloittaa sellaisen koulun mitä on aina vihannut? Ei kukaan järkevä ihminen.
13:30 Nyt ei meinaa tekstiä tulla ja alan pikkuhiljaa turhautumaan. Minun tekisi taas mieli tehdä kaikenlaista, mutta en saa itseäni tekemään mitään. Tuijotan vain seinää. Tekisi mieli lyödä siihen reikä, mutta luulen että käteni vain murtuisi, sillä seinä on betonia. Minua väsyttää ja olen kyllästynyt tälläiseen oloon. Olisipa elämä pelkkää ruusuilla tanssimista. Nyt se on ruusun piikeillä ryömimistä. En pääse eteenpäin. Olen jumissa.
Joku voisi kehitellä ihmepillerin, mikä poistaisi kaikki maailman huolet kokonaan. Huomasin, että tupakkaakin palaa taas enemmän kuin pyromaanin... Jotain. En keksinyt hyvää lopetusta lauseelle, mikä on ehkä sen merkki, että nyt pitäisi pitää taukoa tästä päiväkirjasta.
16:30
Mikään ei ole vittumaisempaa kuin se, että on väsynyt ilman syytä. Jos käyt koulussa, töissä lenkillä tai vaikka salilla ja olet väsynyt sen jälkeen, se on ihan fine. Mutta jos olet koko päivän kotona, etkä tee mitään ja olet silti väsynyt se pistää vihaksi. Päätin äsken, että pyydän lääkäriä määräämään jotain uutta masennuslääkettä. Nyt meni hermot! Alkaa tuon saman seinän tuijottelu päivästä toiseen jo kyllästyttää.
20:00
Nukuin melkein kolmen tunnin päiväunet, mikä oli virhe. Nyt olen entistäkin väsyneempi ja tuskin saan nukuttua yöllä. En edes jaksa yrittää kirjoittaa enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti