Päiväkirja 7.2.2017 (Aikuinen Poika)

10:40
Ajattelin eilen illalla, että teen tänään sen postauksen missä kerron tarkemmin skitsoaffektiivisesta häiriöstä ja siitä miten se on vaikuttanut minun elämääni, mutta minulla ei ole tällä hetkellä niin paljon virtaa, että jaksaisin kirjoittaa niin pitkän tekstin.
Nukuin viime yönä melkein kaksitoista tuntia, ja ehkä väsymys johtuu siitä, että nukuin liian pitkään. Ehkä tästä vielä myöhemmin herään, kun olen saanut juotua aamukahvit. Kävin tupakalla ja en tuntenut tällä kertaa tuttua puutumisen tunnetta.

Ja niille jotka eivät vielä tiedä tai ole tajunneet, olen sukupuoleltani mies. Aikuinen poika. Kuusitoista vuotias jumissa kaksikymmentäkaksi vuotiaan miehen ruumiissa. Minulla on vähän väliä jonkin sortin ikäkriisi. Olen yli kaksikymmentä vuotta vanha ja minulla ei ole vielä työpaikkaa. Eikä edes ammattia. Sairaanhoitajan ja sossun mukaan en pärjää yksin kotona ilman apuja, ja sekin saa minut tuntemaan itseni taas kuusitoista vuotiaaksi.

Minun on tarkoitus aloittaa käynnit yhdessä pienryhmässä nimeltään Arjen Hallinta Ryhmä. Minua ei vielä jännitä vaikka tiedän, että ensimmäisestä käynnistä tulee kamala. Jännitys iskee sitten kun ryhmä huoneen ovi sulkeutuu selkäni takana ja olen jumissa huoneessa tuntemattomien ihmisten kanssa.

Olen kaksi vuotta vastustanut ja kieltäytynyt ryhmistä, mutta lopulta minulla meni hermot, kun kaikki koko ajan tyrkyttävät niitä, ja suostuin menemään. Minua ahdistaa ryhmissä. Ainakin aluksi. Se on aina mennyt niin, mutta onneksi tuossa ryhmässä ei tehdä ryhmätöitä vaan jokainen teke omaa juttuaan. Olen huono kuuntelemaan ryhmässä muiden ideoita, varsinkin jos saan itse ''hyvän'' idean mikä valtaa mieleni.

Luin pätkän eilisestä tekstistä ja yksi asia jäi vaivaamaan. Olen iloinen, mutta en liian iloinen. Nyt kun ajattelen tuota lausetta se kuullostaa surulliselta. Miten kukaan voi olla liian iloinen? Toki jos iskee täystuho mania päälle se on huono juttu, mutta miksi pitäisi ajatella, että kaksisuuntaisesta kärsivän mania tai hypomania on huono juttu? Jos se ei aiheuta täystuhoa.
Minun mielestäni mielialan vaihtelut kuuluvat normaaliin elämään. Miksi siis pitää syödä lääkkeitä niin paljon, että mieliala pysyy tasaisena. Silloin ihmisestä tulee zombi ja hän ei kykene mihinkään. Miksi mania pitää samantien poistaa? Tiedän kyllä, että siinä on riskinsä saada psykoosi ja päätöksien teko voi olla aika rajua. No nyt en taas tiedä mitä ajatella maniasta. Ristiriitoja riittää.

12:50
Kävin äsken kaupassa. Menin ostamaan vessapaperia ja matkalla takaisin kotiin huomasin, että ostin ihan kaikkea muuta kuin vessapaperia. Puolessa välissä matkaa käännyin ympäri ja kävin kaupassa uudestaan. Tällä kertaa otin vessapaperit mukaani ja huomasin uuden suklaalevyn mitä en ollut vielä maistanut. Ajattelematta asiaa kahta kertaa sekin lähti matkaani. Tämän kuukauden budjetti on siis noin 70 euroa per viikko. Saa nähdä riittääkö se tätä menoa.

Tunnen itseni vieläkin hiukan väsyneeksi. Auringon näkeminen piristi hiukan vaikka en nähnytkään eteeni, kun se häikäisi ja melkein poltti silmäni puhki. Onhan sekin ollut jo puolivuotta taas piilossa. Tai ainakin tämä pimeys on tuntunut puolelta vuodelta.
Juon taas kahvia, mutta sekään ei piristä. Minun tekisi mieli tehdä kaikenlaista, mutta en jaksa. Tämä on raastavaa, kun mieli temppuilee. Olen samaan aikaan virkeä ja väsynyt. En tiedä käykö tuo järkeen. Nyt en jaksa kirjoittaa enempää, Katsotaan myöhemmin uudestaan.

14:10
En ole viimeisen tunnin aikana jaksanut tehdä mitään muuta kuin maata sohvalla ja tuijottaa kattoa. Musiikki soi, mutta en kuuntele sitä. Se vain pyörii taustalla. Eilen olin iloinen siitä, että menisin käymään siskoni luona, mutta nyt en jaksaisi mennä, koska olen allapäin. Istuminenkin tuntuu rankalta, joten taidan käydä takaisin sohvalle makuuasentoon.

16:10
Aloin äsken tylsyyspäissäni selaamaan Playstation Storen pelivalikoimaa ja ostin kaksi peliä. Toinen maksoi 9 euroa ja toinen 12 euroa. Ei pahan hintaisia, mutta budjettini on tällä hetkellä todella pieni. Ei ehkä pitäisi katsella uusia juttuja netissä, silloin kun on vähän rahaa. No mutta onpahan taas vähäksi aikaa tekemistä.

Tunnin päästä kyyti tulee hakemaan ja menen toiselle siskolleni. Alan taas pikkuhiljaa piristymään. Jaksan jopa istua. Luovuuteni on kadonnut ja minulla on taas sellainen olo minkälainen luulen ''normaalilla'' ihmisellä olevan. Toinen peleistä on latautunut ja taidan pelata tämän seuraavan tunnin.

17:00
Pelasin noin puoli tuntia. Mikään ei ole mukavampaa kuin demonien lahtaaminen vauhti päällä. Toivoisin vain, että tosielämän demonit olisi yhtä helppo tappaa, kuin peleissä. Kyyti tulee aivan kohta ja en ole enää niin allapäin. Saan yleensä suurta tyydytystä pleikkarilla pelaamisesta ja oloni paranee kun aivoni saavat työskennellä. Luulisi, että se alkaisi väsyttämään, mutta vaikutus on päinvastainen. Psykoosissa ja psykoosin jälkeen aivoni väsyivät pelaamisesta, mutta nyt kun olen jo kuntoutunut melko hyvin pystyn tekemään asioita paljon kauemmin väsymättä. Keskittyminen on yksi suuri asia mikä on parantunut viimeisen kahden vuoden aikana. Aluksi en pystynyt keskittymään mihinkään. En edes omaan puheeseen ja minun puheeni oli todella sekavaa. Ei pelkästään siksi, että todellisuuden tajuni oli lähtenyt vaan myös siksi, että sanani tulivat suusta ulos väärässä järjestyksessä tai sitten jätin sanoja pois lauseesta ja aihe pomppi asiasta toiseen.