Päiväkirja 5.2.2017 (Kuinka Tämä Sai Alkunsa)

12:00
Nukuin viime yön yllättävän hyvin vaikka olinkin kipeä. Aamulla tunsin itseni hiukan masentuneeksi, ei tehnyt mieli tehdä mitään. En jaksanut pelata, lukea, kirjoittaa tarinaa tai katsoa sarjoja/elokuvia. Yritin korjailla yhtä kirjoittamaani tarinaa, mutta en jaksanut sitä kovin kauan. Musiikkikin kuullosti normaalia huonommalta.

Söin buranan ja pari tuntia myöhemmin oloni parani. Kävin kaupassa ja takaisin kotiin tultuani jaksoin katsella youtubesta videoita. Samaan aikaan sain idean kirjoittaa tätä päiväkirjaa. Minulla on tällä hetkellä lääkitys ja minusta tuntuu, että poden korkeintaan hypomaniaa ja sitäkin vain harvoin. Yleensä tunnen olevani hieman masentunut, mutta jaksan silti tehdä asioita.

14:30
Alan tuntemaan innostusta tämän päiväkirjan kirjoittamiseen. Minun tekee mieli kirjata ylös jokainen pienikin asia mikä mieleeni tulee. Samalla kuuntelen taustalla youtube videoita. Piristyin huimasti sillä innostuin siitä, että saatan oppia sairaudestani lisää tämän avulla. Mutta saa nähdä kuinka kauan jaksan tätä tehdä.

Olen tyytyväinen nykyiseen lääkitykseeni, mutta olen miettinyt pitäisikö pyytää lääkäriä määräämään mieltä tasoittavien psykoosin estolääkkeiden lisäksi masennuslääkettä. Olen kokeillut kerran aikaisemmin Sertraliinia ja se piristi minua todella paljon. En ole varma aiheuttiko se maniaa vai poistiko se vain masennuksen ja siksi minulla oli koko ajan ylipirteä olo. Olen kuitenkin utelias kokeilemaan niitä uudestaan. Paitsi nyt kun muistin, että ne saattoivat provosoida psykoosin oireita, mikä tarkoittaa sitä, että ei olisi fiksua kokeilla niitä uudestaan. Perseestäkö?

16:00
Aloin kuuntelemaan nopea tempoista musiikia, mutta en nauti siitä lähellekkään niin paljon kuin yleensä. Oloni tuntuu vaihtelevan kymmenen minuutin välein normaalista hieman masentuneeksi ja siitä taas normaaliksi, ehkä hieman turhautuneeksi oloksi. Minun tekisi mieli koko ajan tehdä jotain, mutta en tiedä mitä tekisin. Tuntuu kuin minua revittäisiin koko ajan kahteen eri suuntaan. Ylös ja alas tässä jatkuvassa lasten vuoristoradassa. Lasten siksi, koska mielialan vaihtelut eivät ole aivan yhtä rajuja kuin normaalissa vuoristoradassa ilman lääkitystä. Minusta tuntuu, että olen miettinyt omaa oloani melkein pakonomaisesti jo muutaman päivän ajan, mikä ei ole sekään hyvästä.

Sain yhtäkkiä idean, että kun olen kirjoittanut noin vuoden verran tätä päiväkirjaa, teen blogin minne julkaisen kirjoituksiani. Anonyyminä, jotta kukaan ei tiedä kuka minä olen. Mielialani hyppäsi juuri lattiasta kattoon, mikä tapahtuu aina kun saan ''hyvän'' idean. Ideat eivät ole kuitenkaan aina kovin realistisia ja sen tajuaa vasta jälkikäteen. Yleensä, kun joku toinen huomauttaa asiasta. En kuitenkaan saa tätä ideaa pois päästäni ja ehkä joku päivä minä oikeasti kirjoitan blogia.

16:45
Päätin tehdä blogin nyt. Hetken mielijohteesta. Sairaanhoitajani sanoo aina, että pitäisi nukkua yön yli aina kun saan jonkinlaisen idean ja katsoa asiaa uudestaan aamulla. Ilmeisesti ideani voivat olla ''vaarallisia'' tai haitallisia jollain tavalla välillä. Mitään vakavaa ei kuitenkaan ikinä ole käynyt, jos koulujen lopettamisia ei lasketa.
En usko, että kovin moni voisi olla kiinnostunut anonyymistä blogista, mutta sillä ei ole väliä. Teen blogin samasta syystä mistä moni muukin tekee. Eli terapeuttisista syistä. Välillä saattaa olla asioita, mitä ei tule ajatelleeksi, ellei ota kynää ja paperia käteen ja ala oikein kunnolla vuodattamaan. Päällimmäisin syy miksi tätä päiväkirjaa aloin kirjoittamaan oli se, että saisin uutta näkemystä ja tietoa sairaudestani.
Minulla on tällä hetkellä lääkitys, joten älkää odottako mitään huikeita ja uskomattomia tarinoita. SiIloin tällöin saatan kirjoittaa kaksi vuotta sitten kärsitystä psykoosista ja sairaala reissusta. Ja muistakaa, että en ole ammatti kirjoittaja tai ihmisten viihdyttäjä, joten kirjoitukseni eivät tule olemaan virheettömiä tai täydellisiä.

Oloni muuttui täysin. Aamulla olin hieman masentunut ja nyt olen iloinen ja täynnä intoa. Saattaa kuullostaa typerältä, että mielialani muuttui vain koska sain ''hyvän'' idean. En tiedä onko se normaalia kaikilla, mutta minun kohdallani se on erittäin normaalia.
Palaan astialle illalla ja katson olenko vielä silloin sitä mieltä, että haluan kirjoittaa blogia tai edes koko päiväkirjaa.  Mieleni saattaa vaihtua salaman nopeasti.

20:00
Kello tuli kahdeksan illalla, ja olen jo hieman rauhoittunut. Olen vieläkin innoissani päiväkirjasta, mutta pystyn ajattelemaan jo muutakin. Kun minä innostun, innostus valtaa koko mieleni ja en pysty keskittymään tai ajattelemaan mitään muuta pitkään aikaan.
Olen vieläkin sitä mieltä, että tänään postaan ensimmäisen blogi postaukseni. Toivon vain, että se otetaan hyvin vastaan. Tämä on luultavasti vähän erilainen kuin näiden ammatti bloggaajien blogit. Toisaalta sillä ei ole väliä mitä muut ajattelevat. Läksy minkä jouduin opettelemaan monen mutkan kautta.

Aamulla oli ankea olo, mutta tästä tulikin hyvä päivä. Sitä ei ikinä tiedä millä mielellä aamulla herää ja millä mielellä illalla menee nukkumaan. Ja sain tänään uuden harrastuksen! Mikä on tärkeää myös kuntoutumisen kannalta.
Parin tunnin kuluttua menen tyytyväisenä nukkumaan tenoxin avulla. Ei toivoakaan, että saisin unta nyt ilman unilääkettä. Huomenna uudet kirjotukset ja kujeet. Ehkä.